En kerro näitä asioita välttämättä kronologisessa järjestyksessä. Ja jos tunnistat itsesi näistä, ethän hermostu ja loukkaannu, sillä kerron tapahtumista omasta näkökulmastani.
Tinderissä tapasin erään miehen, joka vaikutti hyvin mukavalle. Mielenkiinnon kohteet, musiikkimaku, kaikki oli täydellistä. Treffeille hän pyysi minua monesti, mutta jostain syystä kiertelin aihetta pitkään. Vihdoin sovittiin aika treffeille ja paikaksi valittiin puoliväli kummankin kotikaupungista.
Tavattiin ja treffit kestivät pari tuntia, juotiin kahvia, höpöteltiin niitä näitä ja huokailtiin kiusallista hiljaisuutta. Oli aika päättää treffit ja toivottaa hyvää kotimatkaa. Ei suudelmaa, ei edes halausta.
Pian alkoi viestittely, ja pyynnöt uusille treffeille. Tässä vaiheessa minun oli sanottava suoraan, että ei kannata toivoa parisuhdetta. Se ei kuitenkaan estänyt häntä, vaan ilmoitti silti tulevansa käymään ja vievänsä minut syömään. Suostuin tähän, ilmoittaen, että vain ystävänä voin lähteä ja tämä sopi myös hänelle. Syötiin ja juteltiin, seura oli mukavaa mutta edelleenkään ei kipinöitä.
Tämä sama toistui uudestaan, mutta tästä kerrasta erityisen teki se, että ymmärrys ystävyydestä oli kadonnut ja tyyppi tuli iholle. Valitettavasti tähän taisi päättyä se ystävyys.
Jos kipinää ei ole, sitä ei ole eikä tule. Tämä on asia joka tulee ymmärtää kaikkien osapuolten.
