Avainsana: Random

Eka oikea yhden yön jutu

Näin vanhaksi olen päässyt elämään, ennenkuin sain kokea ensimmäisen ihan oikean yhden yön jutun. Vaikka olinkin jo kertaalleen raahannut poloisen miehen luokseni, nukkumaan.

En ollut ajatellut lähteväni ulos, tai ehkä enintään yhdelle olisin halunnut mennä. Yllättäen (kirjaimellisesti hyvin yllättäen) sain eräältä tinderiltäni viestin, jossa hän kyseli menojani illaksi jospa oltaisiin nähty. Tuumailin pari tuntia mitä tekisin, tuntui niin hurjalta lähteä, mutta toisaalta halusin repäistä ja tehdä jotain jännää. Joten lähdin! Yksin baariin tämän tinderini kanssa. Ja illastahan tulikin todella hauska, vaikka taisinkin keskustella enemmän muiden seuraan liittyneiden kanssa.

Paikallisessa pubissa istuttiin pilkkuun asti ja lähdettiin minun luo juomaan vähän lisää viiniä. Kuunnteltiin musiikkia ja höpöteltiin kivoja. Yö oli myös oikein kiva *if you know what I mean*.

Seuraava aamu oli kamala. Oli krapula ja armoton nolotus! Mitä ihmettä menin tekmään, miksi, miten tästä nyt selviän. Apua, kamalaa… Silti jäi kaipuu kainaloon.

Kiimainen virkamies, osa 2

Kiimainen virkamies pyysi uudelleen luokseen katsomaan elokuvaa. Oltiin edellisen kerran jälkeen juteltu ja annoin ymmärtää, ettei viimekertainen minua loukannut. Nyt kuitenkin kerroin heti, ettei ole mahdollista harrastaa seksiä, mutta se ei haitannut häntä vaan  hän halusi minut edelleen luokseen leffaseuraksi ja hän lupasi olla kiltisti.

Leffaa katsottiin yhdessä lähekkäin, hän ei pystynyt pitämään itseään kurissa vaan koko elokuvan ajan kosketteli ja nuoleskeli korvaani. Leffan jälkeen kieriskeltiin vähän lattialla, mutta minun oli aika lähteä kun vielä pystyin hillitsemään itseäni. Ulko-ovella vielä suudeltiin, hän suuteli kaulaani ja niskaani takaapäin, samalla ovea avaten, ja työnsi minut vitsikkäästi ulos ovesta.

Se juttu jäi sitten siihen. Tai niin luulin… jatkuu tarinalla Kiimainen virkamies, osa 3.

Kolmiodraama

Tämä on monijuonteinen tarina, jota on aika vaikea kertoa, mutta yritetään.

Sain yhtäkkiä facebookissa viestiä täysin tuntemattomalta tyypiltä. Tyyppi vaikutti aluksi ihan kivalta juttuseuralta, mutta pian viestit olikin täysin siveettömiä. Selvisi, että tyyppi on erään tapailemani miehen (minun Unelmamies) ystävä. Unelmamieheltä kyselin, että mikä tämä tyyppi on oikein miehiään. Unelmamies antoi ymmärtää, että ”antaa mennä vaan”. Kertaheitolla Unelmamies sai minut tuntemaan itseni kiertopalkinnoksi.

No eihän tämä random tyyppi minua kiinnostanut ja annoin asian olla. En tosin ylpeydestä enää halunnut puhua Unelmamiehen kanssa, joka ei vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt mikä meni vikaan.

Yhtenä maanantaina asiat meni mutkalle. Selvisi, että Unelmamies ei ollut ainoa yhteys minun ja tämän random tyypin välillä. Hänpä on myös sukua eräälle miehelle, Viikinki, jonka kanssa olin paljon viestitellyt. Siinä tilanteessa en tiennyt itkisinkö vai nauraisinko, vai kenties molempia. Olin jo pitkään yrittänyt tavata tätä Viikinkiä ja mietin, että nyt hän ei ainakaan halua minua tavata. Mutta tämä aiheuttikin sen, että Viikingille tuli kiire saada tavata minut. Jes, jotain hyötyä Salkkaridraamalla.

Ainiin, eihän tämä solmu ollut vielä tässä. Viikinki tuntee myös Unelmamiehen. Pieni paikka,  pienet piirit, kaikki tuntee toisensa.

Sivuhuomautuksena: Viikinki on edellisestä artikkelista Kännikala.