Avainsana: Mitä helvettiä

Kiimainen virkamies, osa 2

Kiimainen virkamies pyysi uudelleen luokseen katsomaan elokuvaa. Oltiin edellisen kerran jälkeen juteltu ja annoin ymmärtää, ettei viimekertainen minua loukannut. Nyt kuitenkin kerroin heti, ettei ole mahdollista harrastaa seksiä, mutta se ei haitannut häntä vaan  hän halusi minut edelleen luokseen leffaseuraksi ja hän lupasi olla kiltisti.

Leffaa katsottiin yhdessä lähekkäin, hän ei pystynyt pitämään itseään kurissa vaan koko elokuvan ajan kosketteli ja nuoleskeli korvaani. Leffan jälkeen kieriskeltiin vähän lattialla, mutta minun oli aika lähteä kun vielä pystyin hillitsemään itseäni. Ulko-ovella vielä suudeltiin, hän suuteli kaulaani ja niskaani takaapäin, samalla ovea avaten, ja työnsi minut vitsikkäästi ulos ovesta.

Se juttu jäi sitten siihen. Tai niin luulin… jatkuu tarinalla Kiimainen virkamies, osa 3.

Kiimainen virkamies

Tapasin eräällä treffisivustolla miehen, joka oli hyvin vähäsanainen, kuitenkin suorasanainen ja niin kovin kovin kovin komea (yhdeksän). Tavattiin pari kertaa ohimennen pikaisesti ja hän vaikutti jännittävälle, tosi itsetietoiselle ja mielipiteikkäälle. Halusin tavata ja tutustua paremmin. Näillä pikatapaamisilla kosketus jäi vain kättelyyn.

Menin hänen luo katsomaan elokuvaa ja viihdyin, meillä oli oikein mukavaa yhdessä. Illan päätteeksi hän, hyvin kiltisti, päätti suudella minua (vihdoinkin!) ja voi että se oli ihanaa. Hetki suudeltiin ja pyöriskeltiin, mutta totesin kuitenkin, että pidemmälle siinä touhussa ei mennä. En ensinnäkään ole niin helppo ja naiseus esti. Tähän hän sanoi jotain, jota en todellakaan odottanut kuulevani häneltä: ”Sitten sun on paras lähteä”. En tässä vaiheessa todellakaan tiennyt miten reagoisin. Eniten minua nauratti kyseinen tilanne. Vielä eteisessä sain suudelman ja käskyn lähteä, muutoin hän olisi nainut aivoni pellolle. Paras oli siis lähteä ja vikkelästi.

Mitähän tästäkään olisi mieltä?

[Itseni arvioin hyvänä päivänä kuutoseksi, asteikolla 1-10]

Kolmiodraama

Tämä on monijuonteinen tarina, jota on aika vaikea kertoa, mutta yritetään.

Sain yhtäkkiä facebookissa viestiä täysin tuntemattomalta tyypiltä. Tyyppi vaikutti aluksi ihan kivalta juttuseuralta, mutta pian viestit olikin täysin siveettömiä. Selvisi, että tyyppi on erään tapailemani miehen (minun Unelmamies) ystävä. Unelmamieheltä kyselin, että mikä tämä tyyppi on oikein miehiään. Unelmamies antoi ymmärtää, että ”antaa mennä vaan”. Kertaheitolla Unelmamies sai minut tuntemaan itseni kiertopalkinnoksi.

No eihän tämä random tyyppi minua kiinnostanut ja annoin asian olla. En tosin ylpeydestä enää halunnut puhua Unelmamiehen kanssa, joka ei vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt mikä meni vikaan.

Yhtenä maanantaina asiat meni mutkalle. Selvisi, että Unelmamies ei ollut ainoa yhteys minun ja tämän random tyypin välillä. Hänpä on myös sukua eräälle miehelle, Viikinki, jonka kanssa olin paljon viestitellyt. Siinä tilanteessa en tiennyt itkisinkö vai nauraisinko, vai kenties molempia. Olin jo pitkään yrittänyt tavata tätä Viikinkiä ja mietin, että nyt hän ei ainakaan halua minua tavata. Mutta tämä aiheuttikin sen, että Viikingille tuli kiire saada tavata minut. Jes, jotain hyötyä Salkkaridraamalla.

Ainiin, eihän tämä solmu ollut vielä tässä. Viikinki tuntee myös Unelmamiehen. Pieni paikka,  pienet piirit, kaikki tuntee toisensa.

Sivuhuomautuksena: Viikinki on edellisestä artikkelista Kännikala.