Avainsana: Treffit

Eka oikea yhden yön jutu

Näin vanhaksi olen päässyt elämään, ennenkuin sain kokea ensimmäisen ihan oikean yhden yön jutun. Vaikka olinkin jo kertaalleen raahannut poloisen miehen luokseni, nukkumaan.

En ollut ajatellut lähteväni ulos, tai ehkä enintään yhdelle olisin halunnut mennä. Yllättäen (kirjaimellisesti hyvin yllättäen) sain eräältä tinderiltäni viestin, jossa hän kyseli menojani illaksi jospa oltaisiin nähty. Tuumailin pari tuntia mitä tekisin, tuntui niin hurjalta lähteä, mutta toisaalta halusin repäistä ja tehdä jotain jännää. Joten lähdin! Yksin baariin tämän tinderini kanssa. Ja illastahan tulikin todella hauska, vaikka taisinkin keskustella enemmän muiden seuraan liittyneiden kanssa.

Paikallisessa pubissa istuttiin pilkkuun asti ja lähdettiin minun luo juomaan vähän lisää viiniä. Kuunnteltiin musiikkia ja höpöteltiin kivoja. Yö oli myös oikein kiva *if you know what I mean*.

Seuraava aamu oli kamala. Oli krapula ja armoton nolotus! Mitä ihmettä menin tekmään, miksi, miten tästä nyt selviän. Apua, kamalaa… Silti jäi kaipuu kainaloon.

Viikinki

Olen jo pariin otteeseen puhunut Viikingistä, joten on kai sopivaa kertoa hänen tarinansa kokonaan.

Viikinki oli yllättävä match tinderissä. Hän on komeahko, tatuoitu, vaalea ja parrakas. Juuri mies minun makuuni. Alussa juteltiin harvakseltaan niitä näitä, mutta pikkuhiljaa alkoi armoton flirttailu puolin ja toisin. Pian oltiinkin jo facebook-kavereita. Edelleen viestiteltiin vaan, yleensä vielä minun aloitteesta. Flirttailtiin ja kuviakin vaihdeltiin, mutta hän ei ihan ollut vielä ymmärtänyt, että tosiaan olisin hänestä kiinnostunut. Sitten tuli tämä tapaus Kolmiodraama joka pisti rattaat pyörimään. Viikinki soitti minulle ja puhuttiin puhelimessa varmaan tunti. Huomasin jo silloin hänen olevan ainakin pienessä humalassa, mutta ei se haitannut.

Saatiin ne treffit sovittua, mutta tuli pari muuttujaa ja hän joutui ne perumaan. Saatiin kuitenkin sovittua ne sunnuntai-illan treffit, jonne Viikinki saapui humalassa. Mikä pettymys kaiken sen odottamisen jälkeen! Ajattelin, että ei siitä tule mitään.

Jatkettiin kuitenkin viestittelyä, flirttailua ja avauduttiin toisillemme asioista. Hän tietää minusta asioita joita edes entinen miesystäväni ei tiennyt. Tahtoisin hänet tavata vielä, jos hän saapuisi paikalle selvänä, ja sitä olen yrittänyt saada aikaan. Viikinki on vain niin kovin kiireinen työmuurahainen, isä ja ties mitä, että yhteisen ajan sopiminen on niin pirun vaikeaa.

Jos se on jo nyt näin hankalaa, kannattaako sitä edes odottaa?

Yrittänyttä ei laiteta

En kerro näitä asioita välttämättä kronologisessa järjestyksessä. Ja jos tunnistat itsesi näistä, ethän hermostu ja loukkaannu, sillä kerron tapahtumista omasta näkökulmastani.

Tinderissä tapasin erään miehen, joka vaikutti hyvin mukavalle. Mielenkiinnon kohteet, musiikkimaku, kaikki oli täydellistä. Treffeille hän pyysi minua monesti, mutta jostain syystä kiertelin aihetta pitkään. Vihdoin sovittiin aika treffeille ja paikaksi valittiin puoliväli kummankin kotikaupungista.
Tavattiin ja treffit kestivät pari tuntia, juotiin kahvia, höpöteltiin niitä näitä ja huokailtiin kiusallista hiljaisuutta. Oli aika päättää treffit ja toivottaa hyvää kotimatkaa. Ei suudelmaa, ei edes halausta.

Pian alkoi viestittely, ja pyynnöt uusille treffeille. Tässä vaiheessa minun oli sanottava suoraan, että ei kannata toivoa parisuhdetta. Se ei kuitenkaan estänyt häntä, vaan ilmoitti silti tulevansa käymään ja vievänsä minut syömään. Suostuin tähän, ilmoittaen, että vain ystävänä voin lähteä ja tämä sopi myös hänelle. Syötiin ja juteltiin, seura oli mukavaa mutta edelleenkään ei kipinöitä.
Tämä sama toistui uudestaan, mutta tästä kerrasta erityisen teki se, että ymmärrys ystävyydestä oli kadonnut ja tyyppi tuli iholle. Valitettavasti tähän taisi päättyä se ystävyys.

Jos kipinää ei ole, sitä ei ole eikä tule. Tämä on asia joka tulee ymmärtää kaikkien osapuolten.