Kerrankin löysin mielenkiintoisen, tasapainoisen, aikuisen ja vastuuntuntoisen miehen. Mutta kaikki loppui ennenkuin edes alkoi. Ehdotin treffejä ja sain vastaukseksi jotain odottamatonta: ”Sori, eksä on raskaana”.
Mitä tähän voi sanoa? Voi perse ja onneksi olkoon.
Tämä on monijuonteinen tarina, jota on aika vaikea kertoa, mutta yritetään.
Sain yhtäkkiä facebookissa viestiä täysin tuntemattomalta tyypiltä. Tyyppi vaikutti aluksi ihan kivalta juttuseuralta, mutta pian viestit olikin täysin siveettömiä. Selvisi, että tyyppi on erään tapailemani miehen (minun Unelmamies) ystävä. Unelmamieheltä kyselin, että mikä tämä tyyppi on oikein miehiään. Unelmamies antoi ymmärtää, että ”antaa mennä vaan”. Kertaheitolla Unelmamies sai minut tuntemaan itseni kiertopalkinnoksi.
No eihän tämä random tyyppi minua kiinnostanut ja annoin asian olla. En tosin ylpeydestä enää halunnut puhua Unelmamiehen kanssa, joka ei vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt mikä meni vikaan.
Yhtenä maanantaina asiat meni mutkalle. Selvisi, että Unelmamies ei ollut ainoa yhteys minun ja tämän random tyypin välillä. Hänpä on myös sukua eräälle miehelle, Viikinki, jonka kanssa olin paljon viestitellyt. Siinä tilanteessa en tiennyt itkisinkö vai nauraisinko, vai kenties molempia. Olin jo pitkään yrittänyt tavata tätä Viikinkiä ja mietin, että nyt hän ei ainakaan halua minua tavata. Mutta tämä aiheuttikin sen, että Viikingille tuli kiire saada tavata minut. Jes, jotain hyötyä Salkkaridraamalla.
Ainiin, eihän tämä solmu ollut vielä tässä. Viikinki tuntee myös Unelmamiehen. Pieni paikka, pienet piirit, kaikki tuntee toisensa.
Sivuhuomautuksena: Viikinki on edellisestä artikkelista Kännikala.
Toinen Tindertapaus.
Pitkän viestittelyn jälkeen saatiin sovittua vihdoinkin aika treffeille, mutta Viikinki joutui perumaan ne viimetipassa. Kuitenkin hänen oli päästävä minua tapaamaan, joten sovittiin sunnuntai-illan treffit.
Viikinki saapui paikalle, vaan kappas kun hän olikin humalassa. Pieni humalahan nyt ei toki haittaa, jos vaikka kaipaa rohkaisuryyppyä. Mutta tyyppi haisi vanhalle viinalle ja huomasi jo olemuksesta, että viina on maistunut viimeaikoina enemmänkin.
Kyllä hän pahoitteli seuraavana päivänä tapahtunutta. Seuraavia treffejä ei ole sovittu, enkä tiedä sovitaankokaan. Tuskin saapuisi niillekään vesilinjalla.
Ihan jännät treffit, ainakin mulla oli hauskaa, kun yritin kommunikoida kännikalan kanssa!
En kerro näitä asioita välttämättä kronologisessa järjestyksessä. Ja jos tunnistat itsesi näistä, ethän hermostu ja loukkaannu, sillä kerron tapahtumista omasta näkökulmastani.
Tinderissä tapasin erään miehen, joka vaikutti hyvin mukavalle. Mielenkiinnon kohteet, musiikkimaku, kaikki oli täydellistä. Treffeille hän pyysi minua monesti, mutta jostain syystä kiertelin aihetta pitkään. Vihdoin sovittiin aika treffeille ja paikaksi valittiin puoliväli kummankin kotikaupungista.
Tavattiin ja treffit kestivät pari tuntia, juotiin kahvia, höpöteltiin niitä näitä ja huokailtiin kiusallista hiljaisuutta. Oli aika päättää treffit ja toivottaa hyvää kotimatkaa. Ei suudelmaa, ei edes halausta.
Pian alkoi viestittely, ja pyynnöt uusille treffeille. Tässä vaiheessa minun oli sanottava suoraan, että ei kannata toivoa parisuhdetta. Se ei kuitenkaan estänyt häntä, vaan ilmoitti silti tulevansa käymään ja vievänsä minut syömään. Suostuin tähän, ilmoittaen, että vain ystävänä voin lähteä ja tämä sopi myös hänelle. Syötiin ja juteltiin, seura oli mukavaa mutta edelleenkään ei kipinöitä.
Tämä sama toistui uudestaan, mutta tästä kerrasta erityisen teki se, että ymmärrys ystävyydestä oli kadonnut ja tyyppi tuli iholle. Valitettavasti tähän taisi päättyä se ystävyys.
Jos kipinää ei ole, sitä ei ole eikä tule. Tämä on asia joka tulee ymmärtää kaikkien osapuolten.
Olen Savossa asustava 30 vuotias, kissojen kanssa asuva nainen. En ole syntysavolainen, mutta hyvin savolaistunut näiden asuinvuosieni aikana.
Sinkkuna olen täällä elänyt jo jonnii tovin, ja siitä haluan kertoa Teille.
Parisuhdetta, uusia tuttavia ja muita kumppaneita, olen etsinyt lähinnä Tinderistä ja eräästä netissä toimivasta ilmaisesta seuranhakusivustosta.
Koska yhden sinkun elämä ei välttämättä ole ihan kuin kuuluisan tv-sarjan ladyjen, täytyy joitain tarinoita lainata muilta sinkkuystäviltäni jotka haluavat jakaa tarinoitaan.
Aikani sinkkuna täällä Savossa eläneenä, totesin kommelluksieni jälkeen, että ainoa tapa kertoa tästä ihanasta sinkkuelämästä on perustaa sille ihan oma blogi. Katsotaan mitä tänne saan aikaan, tähän mennessä ainakin on niin mielenkiintoista, kummallista ja tylsääkin kirjoitettavaa.