Kategoria: Oma tarina

Melkein vuosisadan rakkaustarina

Tytöt lähti radalle kaksistaan, ensimmäistä kertaa yhdessä. Minä lähdin sillä asenteella, että nyt löytyy mies ja ystävälläni oli hetkellinen miesviha päällä.

Päädyttiin erääseen paikalliseen tanssiravintolaan ja heti tuli joku kaljupää samaan pöytään, osti kalliit drinkit meille. Kävi vähän liian kuumana, joten pistettiin jätkä kalppimaan. Pian pöytään pöllähti kaksi nuorta miestä joista toinen (Matti) pyysi minua tanssimaan ja mehän tanssittiin. Katselin, että ompa kivan näköinen tyyppi. Kun oltiin tanssittu jokunen tovi, piti hänen päästä tupakalle ja ystäväni meni hänen mukaansa. Matti taisi jo silloin iskeä silmänsä ystävääni, mutta vei minua edelleen tanssimaan. Kerättyään tarpeeksi rohkeutta Matti kysyi minulta ystävästäni ja myönsi kiinnostuksensa häneen. Pakko oli myötää tappio, mutta ainakin olin saanut hyvää tanssiseuraa.

Koko ilta meni näiden poikien kanssa ja oli hulvattoman hauskaa. Matti oli jo tässä vaiheessa täysin ihastunut ystävääni ja tunnustikin ihastustaan hänelle. Ystäväni suorasanaisena naisena taisi vain tokaista kauniisti: ”Älä puhu paskaa”. Vaan ei Matti luovuttanut, pyysi meitä kaikkia luokseen aamupalalle. Luvattiin lähteä, mikäli saadaan kyyti kotiin. Herrasmiehenä Matti hankki kyydin, mutta tytöt päätti lähteä suoraan kotiin.

Matti viestitteli koko kotimatkan ajan ystäväni kanssa ja viestittely jatkui koko viikon. Ystäväni ei ensin lämmennyt ajatukselle ollenkaan, mutta suostui kuitenkin vielä tapaamaan. Olihan Matti kuitenkin sinnikkäästi yrittänyt. Siitä alkoi muutaman kuukauden tapailu.

Alussa oli kuherruskuu, jolloin kaikki oli ihanaa, mutta sitten kuvioihin tuli Matin ex-tyttöystävä, Matin lapsen äiti. Hetken he jatkoivat tapailua soutamalla ja huopaamalla, mutta tämä hengailukuvio ei toiminut, kun Matti ei osannut päättää mitä hän haluaa. Siihen päättyi se vuosisadan rakkaustarinan alku.

Pienen hiljaiselon jälkeen Matti ja ystäväni ovat palanneet yhteyksiin, ystävinä ja kertovat toisilleen huolet ja murheet, yleensä liittyen Matin ex-tyttöystävästä avautumiseen.

Tämäkin on ollut ystäväni sinkkuelämässä iso tarina, vaikka se ei kestänytkään pitkään. Ylä-ja alamäkineen tarina joka kannattaa muistaa vuosienkin päästä.

Kolmiodraama

Tämä on monijuonteinen tarina, jota on aika vaikea kertoa, mutta yritetään.

Sain yhtäkkiä facebookissa viestiä täysin tuntemattomalta tyypiltä. Tyyppi vaikutti aluksi ihan kivalta juttuseuralta, mutta pian viestit olikin täysin siveettömiä. Selvisi, että tyyppi on erään tapailemani miehen (minun Unelmamies) ystävä. Unelmamieheltä kyselin, että mikä tämä tyyppi on oikein miehiään. Unelmamies antoi ymmärtää, että ”antaa mennä vaan”. Kertaheitolla Unelmamies sai minut tuntemaan itseni kiertopalkinnoksi.

No eihän tämä random tyyppi minua kiinnostanut ja annoin asian olla. En tosin ylpeydestä enää halunnut puhua Unelmamiehen kanssa, joka ei vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt mikä meni vikaan.

Yhtenä maanantaina asiat meni mutkalle. Selvisi, että Unelmamies ei ollut ainoa yhteys minun ja tämän random tyypin välillä. Hänpä on myös sukua eräälle miehelle, Viikinki, jonka kanssa olin paljon viestitellyt. Siinä tilanteessa en tiennyt itkisinkö vai nauraisinko, vai kenties molempia. Olin jo pitkään yrittänyt tavata tätä Viikinkiä ja mietin, että nyt hän ei ainakaan halua minua tavata. Mutta tämä aiheuttikin sen, että Viikingille tuli kiire saada tavata minut. Jes, jotain hyötyä Salkkaridraamalla.

Ainiin, eihän tämä solmu ollut vielä tässä. Viikinki tuntee myös Unelmamiehen. Pieni paikka,  pienet piirit, kaikki tuntee toisensa.

Sivuhuomautuksena: Viikinki on edellisestä artikkelista Kännikala.

 

 

Kännikala

Toinen Tindertapaus.

Pitkän viestittelyn jälkeen saatiin sovittua vihdoinkin aika treffeille, mutta Viikinki joutui perumaan ne viimetipassa. Kuitenkin hänen oli päästävä minua tapaamaan, joten sovittiin sunnuntai-illan treffit.

Viikinki saapui paikalle, vaan kappas kun hän olikin humalassa. Pieni humalahan nyt ei toki haittaa, jos vaikka kaipaa rohkaisuryyppyä. Mutta tyyppi haisi vanhalle viinalle ja huomasi jo olemuksesta, että viina on maistunut viimeaikoina enemmänkin.

Kyllä hän pahoitteli seuraavana päivänä tapahtunutta. Seuraavia treffejä ei ole sovittu, enkä tiedä sovitaankokaan. Tuskin saapuisi niillekään vesilinjalla.

Ihan jännät treffit, ainakin mulla oli hauskaa, kun yritin kommunikoida kännikalan kanssa!

Yrittänyttä ei laiteta

En kerro näitä asioita välttämättä kronologisessa järjestyksessä. Ja jos tunnistat itsesi näistä, ethän hermostu ja loukkaannu, sillä kerron tapahtumista omasta näkökulmastani.

Tinderissä tapasin erään miehen, joka vaikutti hyvin mukavalle. Mielenkiinnon kohteet, musiikkimaku, kaikki oli täydellistä. Treffeille hän pyysi minua monesti, mutta jostain syystä kiertelin aihetta pitkään. Vihdoin sovittiin aika treffeille ja paikaksi valittiin puoliväli kummankin kotikaupungista.
Tavattiin ja treffit kestivät pari tuntia, juotiin kahvia, höpöteltiin niitä näitä ja huokailtiin kiusallista hiljaisuutta. Oli aika päättää treffit ja toivottaa hyvää kotimatkaa. Ei suudelmaa, ei edes halausta.

Pian alkoi viestittely, ja pyynnöt uusille treffeille. Tässä vaiheessa minun oli sanottava suoraan, että ei kannata toivoa parisuhdetta. Se ei kuitenkaan estänyt häntä, vaan ilmoitti silti tulevansa käymään ja vievänsä minut syömään. Suostuin tähän, ilmoittaen, että vain ystävänä voin lähteä ja tämä sopi myös hänelle. Syötiin ja juteltiin, seura oli mukavaa mutta edelleenkään ei kipinöitä.
Tämä sama toistui uudestaan, mutta tästä kerrasta erityisen teki se, että ymmärrys ystävyydestä oli kadonnut ja tyyppi tuli iholle. Valitettavasti tähän taisi päättyä se ystävyys.

Jos kipinää ei ole, sitä ei ole eikä tule. Tämä on asia joka tulee ymmärtää kaikkien osapuolten.