Tämä on monijuonteinen tarina, jota on aika vaikea kertoa, mutta yritetään.
Sain yhtäkkiä facebookissa viestiä täysin tuntemattomalta tyypiltä. Tyyppi vaikutti aluksi ihan kivalta juttuseuralta, mutta pian viestit olikin täysin siveettömiä. Selvisi, että tyyppi on erään tapailemani miehen (minun Unelmamies) ystävä. Unelmamieheltä kyselin, että mikä tämä tyyppi on oikein miehiään. Unelmamies antoi ymmärtää, että ”antaa mennä vaan”. Kertaheitolla Unelmamies sai minut tuntemaan itseni kiertopalkinnoksi.
No eihän tämä random tyyppi minua kiinnostanut ja annoin asian olla. En tosin ylpeydestä enää halunnut puhua Unelmamiehen kanssa, joka ei vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt mikä meni vikaan.
Yhtenä maanantaina asiat meni mutkalle. Selvisi, että Unelmamies ei ollut ainoa yhteys minun ja tämän random tyypin välillä. Hänpä on myös sukua eräälle miehelle, Viikinki, jonka kanssa olin paljon viestitellyt. Siinä tilanteessa en tiennyt itkisinkö vai nauraisinko, vai kenties molempia. Olin jo pitkään yrittänyt tavata tätä Viikinkiä ja mietin, että nyt hän ei ainakaan halua minua tavata. Mutta tämä aiheuttikin sen, että Viikingille tuli kiire saada tavata minut. Jes, jotain hyötyä Salkkaridraamalla.
Ainiin, eihän tämä solmu ollut vielä tässä. Viikinki tuntee myös Unelmamiehen. Pieni paikka, pienet piirit, kaikki tuntee toisensa.
Sivuhuomautuksena: Viikinki on edellisestä artikkelista Kännikala.
