Kuukausi: kesäkuu 2016

Kiimainen virkamies

Tapasin eräällä treffisivustolla miehen, joka oli hyvin vähäsanainen, kuitenkin suorasanainen ja niin kovin kovin kovin komea (yhdeksän). Tavattiin pari kertaa ohimennen pikaisesti ja hän vaikutti jännittävälle, tosi itsetietoiselle ja mielipiteikkäälle. Halusin tavata ja tutustua paremmin. Näillä pikatapaamisilla kosketus jäi vain kättelyyn.

Menin hänen luo katsomaan elokuvaa ja viihdyin, meillä oli oikein mukavaa yhdessä. Illan päätteeksi hän, hyvin kiltisti, päätti suudella minua (vihdoinkin!) ja voi että se oli ihanaa. Hetki suudeltiin ja pyöriskeltiin, mutta totesin kuitenkin, että pidemmälle siinä touhussa ei mennä. En ensinnäkään ole niin helppo ja naiseus esti. Tähän hän sanoi jotain, jota en todellakaan odottanut kuulevani häneltä: ”Sitten sun on paras lähteä”. En tässä vaiheessa todellakaan tiennyt miten reagoisin. Eniten minua nauratti kyseinen tilanne. Vielä eteisessä sain suudelman ja käskyn lähteä, muutoin hän olisi nainut aivoni pellolle. Paras oli siis lähteä ja vikkelästi.

Mitähän tästäkään olisi mieltä?

[Itseni arvioin hyvänä päivänä kuutoseksi, asteikolla 1-10]

Viikinki

Olen jo pariin otteeseen puhunut Viikingistä, joten on kai sopivaa kertoa hänen tarinansa kokonaan.

Viikinki oli yllättävä match tinderissä. Hän on komeahko, tatuoitu, vaalea ja parrakas. Juuri mies minun makuuni. Alussa juteltiin harvakseltaan niitä näitä, mutta pikkuhiljaa alkoi armoton flirttailu puolin ja toisin. Pian oltiinkin jo facebook-kavereita. Edelleen viestiteltiin vaan, yleensä vielä minun aloitteesta. Flirttailtiin ja kuviakin vaihdeltiin, mutta hän ei ihan ollut vielä ymmärtänyt, että tosiaan olisin hänestä kiinnostunut. Sitten tuli tämä tapaus Kolmiodraama joka pisti rattaat pyörimään. Viikinki soitti minulle ja puhuttiin puhelimessa varmaan tunti. Huomasin jo silloin hänen olevan ainakin pienessä humalassa, mutta ei se haitannut.

Saatiin ne treffit sovittua, mutta tuli pari muuttujaa ja hän joutui ne perumaan. Saatiin kuitenkin sovittua ne sunnuntai-illan treffit, jonne Viikinki saapui humalassa. Mikä pettymys kaiken sen odottamisen jälkeen! Ajattelin, että ei siitä tule mitään.

Jatkettiin kuitenkin viestittelyä, flirttailua ja avauduttiin toisillemme asioista. Hän tietää minusta asioita joita edes entinen miesystäväni ei tiennyt. Tahtoisin hänet tavata vielä, jos hän saapuisi paikalle selvänä, ja sitä olen yrittänyt saada aikaan. Viikinki on vain niin kovin kiireinen työmuurahainen, isä ja ties mitä, että yhteisen ajan sopiminen on niin pirun vaikeaa.

Jos se on jo nyt näin hankalaa, kannattaako sitä edes odottaa?

Seksisuhde(ko)

Mies pyysi käymään luonaan töiden jälkeen. Nainen vastaa myöntävästi, mutta ilmoittaa, että seksiä ei voi harrastaa kuukautisten takia. Tähän mies totaa tyynesti: ”No ei sitten, mitä sä kuvittelit meidän tekevän? Pelaavan pleikkaa?”. He olivat kuitenkin jo hetken tapailleet ja oli normaalia viettää iltaa mm.pelaillen.

Jos hakee pelkkää seksisuhdetta, siitä pitäisi kai keskustella ensin yhdessä ja sopia jätetäänkö se muu hengailu kokonaan pois. Tämmöiset tilanteet voi olla muuten aika yllättäviä.

Omia ajatuksia sinkkuudesta

Olen tosiaan nyt jo jonkin aikaa saanut elää sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen. Eron hetkellä koin ristiriitaisia tunteita siitä ja alussa olikin pelottavaa lähteä kohti treffailua. Piti miettiä mistä sitä seuraa voisi edes etsiä ja miten sitten tulee edes käyttäytyä treffeillä?

Ja onhan tämä ollut vuoristorataa. Hauskaa ja jännittävää suurin osa, mutta on ollut niitä hetkiä, kun tahtoisi vaan luovuttaa. Olenkin ystävälleni sanonut monesti perustavani luostarin jonne muutan, kauas miehistä. Mutta sitten tulee vastaan taas joku, joka saa pääni kääntymään.

Mahtavinta sinkkuudessa on se, että todella teen mitä tahdon. Sinkkuus on tehnyt minusta vahvemman naisen. Pärjään omillani enkä tarvitse ketään. Tietenkin koen yksinäisyyttä ja tahtoisin löytää kumppanin, jonka kanssa voisin elää yhteistä elämää ja opetella taas olemaan vahva parisuhteessa. Enkä väitä, ettei tule aikoja, kun huomaa olevansa puutteessa. Kyllä se ihmiskosketus on tärkeää ja sitä kaipaa yksin eläessä paljon. Se ei tietenkään tarkoita pelkkää seksiä, vaikka sitäkin kaipaa. Usein iltaisin olisi vain mukavaa käpertyä jonkun kainaloon ja tuntea turvallisuutta.

Joten sitä kohti on porskutettava, ja suudeltava monta rupikonnaa läpi, kunnes se oikea löytyy.

Melkein vuosisadan rakkaustarina

Tytöt lähti radalle kaksistaan, ensimmäistä kertaa yhdessä. Minä lähdin sillä asenteella, että nyt löytyy mies ja ystävälläni oli hetkellinen miesviha päällä.

Päädyttiin erääseen paikalliseen tanssiravintolaan ja heti tuli joku kaljupää samaan pöytään, osti kalliit drinkit meille. Kävi vähän liian kuumana, joten pistettiin jätkä kalppimaan. Pian pöytään pöllähti kaksi nuorta miestä joista toinen (Matti) pyysi minua tanssimaan ja mehän tanssittiin. Katselin, että ompa kivan näköinen tyyppi. Kun oltiin tanssittu jokunen tovi, piti hänen päästä tupakalle ja ystäväni meni hänen mukaansa. Matti taisi jo silloin iskeä silmänsä ystävääni, mutta vei minua edelleen tanssimaan. Kerättyään tarpeeksi rohkeutta Matti kysyi minulta ystävästäni ja myönsi kiinnostuksensa häneen. Pakko oli myötää tappio, mutta ainakin olin saanut hyvää tanssiseuraa.

Koko ilta meni näiden poikien kanssa ja oli hulvattoman hauskaa. Matti oli jo tässä vaiheessa täysin ihastunut ystävääni ja tunnustikin ihastustaan hänelle. Ystäväni suorasanaisena naisena taisi vain tokaista kauniisti: ”Älä puhu paskaa”. Vaan ei Matti luovuttanut, pyysi meitä kaikkia luokseen aamupalalle. Luvattiin lähteä, mikäli saadaan kyyti kotiin. Herrasmiehenä Matti hankki kyydin, mutta tytöt päätti lähteä suoraan kotiin.

Matti viestitteli koko kotimatkan ajan ystäväni kanssa ja viestittely jatkui koko viikon. Ystäväni ei ensin lämmennyt ajatukselle ollenkaan, mutta suostui kuitenkin vielä tapaamaan. Olihan Matti kuitenkin sinnikkäästi yrittänyt. Siitä alkoi muutaman kuukauden tapailu.

Alussa oli kuherruskuu, jolloin kaikki oli ihanaa, mutta sitten kuvioihin tuli Matin ex-tyttöystävä, Matin lapsen äiti. Hetken he jatkoivat tapailua soutamalla ja huopaamalla, mutta tämä hengailukuvio ei toiminut, kun Matti ei osannut päättää mitä hän haluaa. Siihen päättyi se vuosisadan rakkaustarinan alku.

Pienen hiljaiselon jälkeen Matti ja ystäväni ovat palanneet yhteyksiin, ystävinä ja kertovat toisilleen huolet ja murheet, yleensä liittyen Matin ex-tyttöystävästä avautumiseen.

Tämäkin on ollut ystäväni sinkkuelämässä iso tarina, vaikka se ei kestänytkään pitkään. Ylä-ja alamäkineen tarina joka kannattaa muistaa vuosienkin päästä.

Kolmiodraama

Tämä on monijuonteinen tarina, jota on aika vaikea kertoa, mutta yritetään.

Sain yhtäkkiä facebookissa viestiä täysin tuntemattomalta tyypiltä. Tyyppi vaikutti aluksi ihan kivalta juttuseuralta, mutta pian viestit olikin täysin siveettömiä. Selvisi, että tyyppi on erään tapailemani miehen (minun Unelmamies) ystävä. Unelmamieheltä kyselin, että mikä tämä tyyppi on oikein miehiään. Unelmamies antoi ymmärtää, että ”antaa mennä vaan”. Kertaheitolla Unelmamies sai minut tuntemaan itseni kiertopalkinnoksi.

No eihän tämä random tyyppi minua kiinnostanut ja annoin asian olla. En tosin ylpeydestä enää halunnut puhua Unelmamiehen kanssa, joka ei vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt mikä meni vikaan.

Yhtenä maanantaina asiat meni mutkalle. Selvisi, että Unelmamies ei ollut ainoa yhteys minun ja tämän random tyypin välillä. Hänpä on myös sukua eräälle miehelle, Viikinki, jonka kanssa olin paljon viestitellyt. Siinä tilanteessa en tiennyt itkisinkö vai nauraisinko, vai kenties molempia. Olin jo pitkään yrittänyt tavata tätä Viikinkiä ja mietin, että nyt hän ei ainakaan halua minua tavata. Mutta tämä aiheuttikin sen, että Viikingille tuli kiire saada tavata minut. Jes, jotain hyötyä Salkkaridraamalla.

Ainiin, eihän tämä solmu ollut vielä tässä. Viikinki tuntee myös Unelmamiehen. Pieni paikka,  pienet piirit, kaikki tuntee toisensa.

Sivuhuomautuksena: Viikinki on edellisestä artikkelista Kännikala.

 

 

Kännikala

Toinen Tindertapaus.

Pitkän viestittelyn jälkeen saatiin sovittua vihdoinkin aika treffeille, mutta Viikinki joutui perumaan ne viimetipassa. Kuitenkin hänen oli päästävä minua tapaamaan, joten sovittiin sunnuntai-illan treffit.

Viikinki saapui paikalle, vaan kappas kun hän olikin humalassa. Pieni humalahan nyt ei toki haittaa, jos vaikka kaipaa rohkaisuryyppyä. Mutta tyyppi haisi vanhalle viinalle ja huomasi jo olemuksesta, että viina on maistunut viimeaikoina enemmänkin.

Kyllä hän pahoitteli seuraavana päivänä tapahtunutta. Seuraavia treffejä ei ole sovittu, enkä tiedä sovitaankokaan. Tuskin saapuisi niillekään vesilinjalla.

Ihan jännät treffit, ainakin mulla oli hauskaa, kun yritin kommunikoida kännikalan kanssa!

Yrittänyttä ei laiteta

En kerro näitä asioita välttämättä kronologisessa järjestyksessä. Ja jos tunnistat itsesi näistä, ethän hermostu ja loukkaannu, sillä kerron tapahtumista omasta näkökulmastani.

Tinderissä tapasin erään miehen, joka vaikutti hyvin mukavalle. Mielenkiinnon kohteet, musiikkimaku, kaikki oli täydellistä. Treffeille hän pyysi minua monesti, mutta jostain syystä kiertelin aihetta pitkään. Vihdoin sovittiin aika treffeille ja paikaksi valittiin puoliväli kummankin kotikaupungista.
Tavattiin ja treffit kestivät pari tuntia, juotiin kahvia, höpöteltiin niitä näitä ja huokailtiin kiusallista hiljaisuutta. Oli aika päättää treffit ja toivottaa hyvää kotimatkaa. Ei suudelmaa, ei edes halausta.

Pian alkoi viestittely, ja pyynnöt uusille treffeille. Tässä vaiheessa minun oli sanottava suoraan, että ei kannata toivoa parisuhdetta. Se ei kuitenkaan estänyt häntä, vaan ilmoitti silti tulevansa käymään ja vievänsä minut syömään. Suostuin tähän, ilmoittaen, että vain ystävänä voin lähteä ja tämä sopi myös hänelle. Syötiin ja juteltiin, seura oli mukavaa mutta edelleenkään ei kipinöitä.
Tämä sama toistui uudestaan, mutta tästä kerrasta erityisen teki se, että ymmärrys ystävyydestä oli kadonnut ja tyyppi tuli iholle. Valitettavasti tähän taisi päättyä se ystävyys.

Jos kipinää ei ole, sitä ei ole eikä tule. Tämä on asia joka tulee ymmärtää kaikkien osapuolten.