Olen jo pariin otteeseen puhunut Viikingistä, joten on kai sopivaa kertoa hänen tarinansa kokonaan.
Viikinki oli yllättävä match tinderissä. Hän on komeahko, tatuoitu, vaalea ja parrakas. Juuri mies minun makuuni. Alussa juteltiin harvakseltaan niitä näitä, mutta pikkuhiljaa alkoi armoton flirttailu puolin ja toisin. Pian oltiinkin jo facebook-kavereita. Edelleen viestiteltiin vaan, yleensä vielä minun aloitteesta. Flirttailtiin ja kuviakin vaihdeltiin, mutta hän ei ihan ollut vielä ymmärtänyt, että tosiaan olisin hänestä kiinnostunut. Sitten tuli tämä tapaus Kolmiodraama joka pisti rattaat pyörimään. Viikinki soitti minulle ja puhuttiin puhelimessa varmaan tunti. Huomasin jo silloin hänen olevan ainakin pienessä humalassa, mutta ei se haitannut.
Saatiin ne treffit sovittua, mutta tuli pari muuttujaa ja hän joutui ne perumaan. Saatiin kuitenkin sovittua ne sunnuntai-illan treffit, jonne Viikinki saapui humalassa. Mikä pettymys kaiken sen odottamisen jälkeen! Ajattelin, että ei siitä tule mitään.
Jatkettiin kuitenkin viestittelyä, flirttailua ja avauduttiin toisillemme asioista. Hän tietää minusta asioita joita edes entinen miesystäväni ei tiennyt. Tahtoisin hänet tavata vielä, jos hän saapuisi paikalle selvänä, ja sitä olen yrittänyt saada aikaan. Viikinki on vain niin kovin kiireinen työmuurahainen, isä ja ties mitä, että yhteisen ajan sopiminen on niin pirun vaikeaa.
Jos se on jo nyt näin hankalaa, kannattaako sitä edes odottaa?
