Avainsana: Yleistä höpinää

1. Kaiken alku: Bestishän siitä tuli.
   Ihan sinkkuuden alkuaikoina tapasin tosi mukavan tyypin. Suhdetta siitä ei kuitenkaan tullut, vaan todella hyvä ystävyys. Nykyään käyttää minua kaupassa ja hoitaa muut ”miesten jutut”.
2. Ei kipinää, mut yrittänyttä ei laiteta.
   Hetki höpistiin ja kiusallisesti tavattiin kahvin/ruuan merkeissä. Siihen se jäi.
3. Unelmamies. Hetken se lämmitti.
   Tinderistä löysin taas todella mukavan tyypin ja hetki tapailtiin, mutta se lopahti aika nopeasti. Ei ole kuulunut mitään sitten tapauksen Kolmiodraama.
4. Viikinki. Sotkuksi jäi.
   Edelleen aina joskus vistiä tulee ja yritys on kova, joskus jopa saatetaan käydä äfter wörkeillä, kuten nyt känniääliöllä on tapana.
5. Kiimainen virkamies. Mitähän siitä nyt ajattelisi.
   Sain sulan hattuuni ja olen yhtä kokemusta rikkaampi. Tämä tarina eteni osissa.
6. Rakkaus. Rakastuin kusipäähän, tosimieheen.
   Tämä oli se oikea viikinki. Pitkätukkainen ja pitkäpartainen, pitkä mies. Ah niin ihana äijä. Rakastuin ja sain huomata sen olevankin täysi kusipää. Mutta silti, ah se oli niin ihana mies! Sain tässäkin eräänlaisen sulan hattuuni.
7. Muskelimies. Antoi ymmärtää enemmän kuin tarjosi.
   Puheet oli suuret, mutta teot eivät. Kahvipaketti siitä jäi minulle muistoksi (tosin sekin on jo juotu pois).
8. Pohjalaanen.
   Hyvää kahvia ja pullaa, mutta mitään kipinää ei tullut. Yritettiin tavata uudestaan, mutta ei koskaan käynyt. Sekin kielii siitä, että halua ei ole edes yrittää.
9. Hierova viikinki.
   Parit treffit ja hieronta. Ei siinä sen enempää.
10. Kevään tinderi
    Pitkään oltiin juteltu ja vasta vuoden jälkeen tavattiin. Hyvin tultiin juttuun, mutta päätyi vaan nukkumaan vieressä.
11. Tämäkö se nyt on, se oikea?
    Tarina ei kerro vielä kaikkea, mutta hyvältä näyttää.

Ihan hirveä määrä näitä kunnollisia treffejä ei ole kertynyt, vaikka joskus saankin kuulla kuinka ”sulla on niitä miehiä niin paljon, ettei perässä pysy”! Eihän tämä ole vielä mitään.

To Be Continued…

Jospa sitä pienen tauon jälkeen taas herättelisi eloon tätä sinkkublogia. Ei varmaan tule yllätyksenä kenellekään, että kesän aikana blogin pitäminen on jäänyt unholaan, kesäkissana olemisen takia. Nyt syksyn tullen kissa on taas omillaan ja etsii kuumeisesti omaa kotia.

Olen tosiaan nyt jo jonkin aikaa saanut elää sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen. Eron hetkellä koin ristiriitaisia tunteita siitä ja alussa olikin pelottavaa lähteä kohti treffailua. Piti miettiä mistä sitä seuraa voisi edes etsiä ja miten sitten tulee edes käyttäytyä treffeillä?

Ja onhan tämä ollut vuoristorataa. Hauskaa ja jännittävää suurin osa, mutta on ollut niitä hetkiä, kun tahtoisi vaan luovuttaa. Olenkin ystävälleni sanonut monesti perustavani luostarin jonne muutan, kauas miehistä. Mutta sitten tulee vastaan taas joku, joka saa pääni kääntymään.

Mahtavinta sinkkuudessa on se, että todella teen mitä tahdon. Sinkkuus on tehnyt minusta vahvemman naisen. Pärjään omillani enkä tarvitse ketään. Tietenkin koen yksinäisyyttä ja tahtoisin löytää kumppanin, jonka kanssa voisin elää yhteistä elämää ja opetella taas olemaan vahva parisuhteessa. Enkä väitä, ettei tule aikoja, kun huomaa olevansa puutteessa. Kyllä se ihmiskosketus on tärkeää ja sitä kaipaa yksin eläessä paljon. Se ei tietenkään tarkoita pelkkää seksiä, vaikka sitäkin kaipaa. Usein iltaisin olisi vain mukavaa käpertyä jonkun kainaloon ja tuntea turvallisuutta.

Joten sitä kohti on porskutettava, ja suudeltava monta rupikonnaa läpi, kunnes se oikea löytyy.

Olen Savossa asustava 30 vuotias, kissojen kanssa asuva nainen. En ole syntysavolainen, mutta hyvin savolaistunut näiden asuinvuosieni aikana.

Sinkkuna olen täällä elänyt jo jonnii tovin, ja siitä haluan kertoa Teille.
Parisuhdetta, uusia tuttavia ja muita kumppaneita, olen etsinyt lähinnä Tinderistä ja eräästä netissä toimivasta ilmaisesta seuranhakusivustosta.

Koska yhden sinkun elämä ei välttämättä ole ihan kuin kuuluisan tv-sarjan ladyjen, täytyy joitain tarinoita lainata muilta sinkkuystäviltäni jotka haluavat jakaa tarinoitaan.

Aikani sinkkuna täällä Savossa eläneenä, totesin kommelluksieni jälkeen, että ainoa tapa kertoa tästä ihanasta sinkkuelämästä on perustaa sille ihan oma blogi. Katsotaan mitä tänne saan aikaan, tähän mennessä ainakin on niin mielenkiintoista, kummallista ja tylsääkin kirjoitettavaa.