Juuri luin iltalehdestä 24 vuotiaan Idan kertomusta deittailusta. Todella tutulta tuntui lukea katoavista miehistä.
Mikä siinä onkin, että aikuiset täysin järkevät (tai sen oloiset) miehet eivät osaa päättää suhdetta muutoin, kuin mykistymällä. Tai alunalkaenkaan eivät tiedä mitä haluavat ja mihin ovat valmiita.
Iltalehti: http://www.iltalehti.fi/tosielamaa/201705042200120073_ir.shtml
Idan blogi: http://www.lily.fi/blogit/iidan-matkassa
Tämä on jo vanha tarina, mutta nyt on ihan hyvä aika jakaa se.
Tinderistä, yllättäen, löysin miehen joka sopi minun makuuni täydellisesti. Oli pitkä mies, pitkät hiukset ja parta, muutenkin oikea ”äijä” (tosimies).
Suhdehan siitä syntyi aika nopealla vauhdilla, puhelimessa puhuttiin monta kertaa päivässä ja minä kaiken vapaa-aikani vietin matkustaen hänen luo toiseen kaupunkiin. Otin myös miehen tyttären jo kuin omakseni.
Kuuma ja tiivis kesä vietettiin yhdessä, kunnes täysin varoittamatta äijä katkaisi yhteydet minuun. Epäilys jäi, onko mies edes elossa. No olihan se, toisen naisen kainalossa.
No olin jatkanut jo elämääni ja kenties tavannut ”sen oikean”, kun tämä äijä päättää, että nyt on hyvä aika pyytää anteeksi ja tunkea takaisin elämääni. Vaan ei käy niin helposti! Sai kuulla kunniansa.
Kova on ollut yritys viimeisen kuukauden aikana. En tiedä olisinko otettu, kun hän ei vaan luovuta, vai olisiko todettava ettei ole tämä mies ihan tasapainoinen tapaus; on tullut kyselyä uuden miehen mitoista sekä pyyntöä tulla tekemään lasta.
Tässä voin huokaista helpotuksesta, kun väistin tämän tapauksen näinkin vähällä.
Näin vanhaksi olen päässyt elämään, ennenkuin sain kokea ensimmäisen ihan oikean yhden yön jutun. Vaikka olinkin jo kertaalleen raahannut poloisen miehen luokseni, nukkumaan.
En ollut ajatellut lähteväni ulos, tai ehkä enintään yhdelle olisin halunnut mennä. Yllättäen (kirjaimellisesti hyvin yllättäen) sain eräältä tinderiltäni viestin, jossa hän kyseli menojani illaksi jospa oltaisiin nähty. Tuumailin pari tuntia mitä tekisin, tuntui niin hurjalta lähteä, mutta toisaalta halusin repäistä ja tehdä jotain jännää. Joten lähdin! Yksin baariin tämän tinderini kanssa. Ja illastahan tulikin todella hauska, vaikka taisinkin keskustella enemmän muiden seuraan liittyneiden kanssa.
Paikallisessa pubissa istuttiin pilkkuun asti ja lähdettiin minun luo juomaan vähän lisää viiniä. Kuunnteltiin musiikkia ja höpöteltiin kivoja. Yö oli myös oikein kiva *if you know what I mean*.
Seuraava aamu oli kamala. Oli krapula ja armoton nolotus! Mitä ihmettä menin tekmään, miksi, miten tästä nyt selviän. Apua, kamalaa… Silti jäi kaipuu kainaloon.
Tuli vietettyä kostea ilta ystävien kanssa ja sain houkuteltua seuraan miehen jota en ollut koskaan vielä tavannut. Kivasti tultiin juttuun ja loppuilta menikin yhdessä ja päätettiin lähteä yhdessä minun luo.
Mukavaahan se mies oli raahata luokse ja todeta, että ei hän silti saa. Nukuttiin kuitenkin vierekkäin, kiltisti. Aamulla hävetti.
Baarista mukaan tarttui nuorempi heppu. Kaikki tietää mitä makuuhuoneessa tapahtui… tai olisi tapahtunut. Voiko olla niin iso, ettei suojapuku sovi päälle?
Istuin 1,5 tunnin bussimatkan tindermatchin vieressä, hiljaa, yritin olla nojaamatta ihastuneena häneen. Ei tunnistanut minua ja minulla oli kisallinen olo.
Myöhemmin sain tietää, että hän oli yrittänyt lähestyä Hot or Notin kautta minua! Voi pojat kui jännää!
Pitäähän minun kertoa myös siitä Friends With Benefits-tyypistä. Ei ole sinkun tarvinut koko sinkkuuttaan elää puutteessa, kun 10 vuoden takainen poikkis tuli kuvioihin.
Siinä se on pyörinyt muiden ohella, aina kun olemme kaivanneet toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta. Ei juuri muulloin olla yhteyksissä lainkaan. Mutta ei sekään ihan helppoa ole, aina jotain tunteita puolin ja toisin tulee mukaan. Molemmat kuitenkin etsii elämäänsä sitä pysyvää jotain, mutta miksei kelvata toisillemme? Kai ollaan jo aikanaan nähty toisistamme ne huonot puolet ja on helpompi vaan mennä näin.
Taas illan pimeinä hetkinä, sohvalla peiton lämmössä tinderöin. Vastaan tuli kerrankin ihan minun mies! Juu, olen vähän nirso tai ainakin tiedän mitä haluan.
Tyyppi on tosi mukava, sympaattinen, reipas, komea, hauska ja mitähän vielä. Vaihdettiin yhteystietoja ja jatkettiin jutustelua enemmänkin. Tietenkin, kun nimen sain selville, alkoi Google laulamaan ja mitä sieltä löytyikään… Hän on ihka oikea pornotähti.
Minulle ekana tuli pieni inho. Olenko vähän vanhanaikainen, vai pitäisikö minun nähdä tämän menneisyyden yli ja yrittää katsoa olisiko tästä suhteeksi?
Jos itse siitä asiasta pääsisin yli, miten muut sitten. Nämä videot on hyvin helposti löydettävissä, kunhan vaan nimen tietää.
Päivitys: Tuli muuten kutsu pornobileisiin. Meinasin jättää väliin ne juhlat.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen, sain yhtäkkiä kutsun kylään, ”pitelemään kädestä”. Olin juuri päättänyt edellisen suhteeni tosimiehen kanssa ja kaipasin hellyyttä ja kosketusta, joten rohkaistuin ja menin!
Katsottiin telkkaa sohvalla, ihan lähekkäin, suudeltiin ja hilplailtiin. Pian hän vei minut makuuhuoneeseen, täysin pilkkopimeään. Ja loput jääkin teidän mielikuvituksen varaan.
Sain, mutta pettymys oli suuri. Sen kaiken hypetyksen jälkeen.. Mutta sain sulan hattuuni! Ei jokainen voi sanoa kaataneensa tuon näköistä miestä sänkyynsä.
*ylpeänä ja samalla hieman häpeissään*
Ihan hirveä määrä näitä kunnollisia treffejä ei ole kertynyt, vaikka joskus saankin kuulla kuinka ”sulla on niitä miehiä niin paljon, ettei perässä pysy”! Eihän tämä ole vielä mitään.
To Be Continued…